Tammikuussa kokoonnuimme poikkeuksellisesti kuun alussa ja luettavana oli Juha Hurmeen kirja ”Suomen nuijituin nainen”. Kirja kertoo Anni Polvan elämästä ja teoksista. Nimi viittaa kirjailijan saamiin arviointeihin. Kriitikot eivät pitäneet hänestä, mutta kirjoja ostettiin ja luettiin valtavasti, niitä myytiin yli 2,5 miljoonaa kappaletta. 

Aloitamme yhteisen keskustelun ja aivan ensin jokainen saa sanoa jotain kirjasta. Eeva-Liisa toteaa, että hän ei lapsena tai nuorena lukenut Tiina-kirjoja, mutta kuunteli nyt yhden ja se tuntuikin todella hyvältä kirjalta. Riikkaliisa pohtii kirjailijan saamaa ankaraa kritiikkiä ja toteaa, että hän ymmärtää myös kirjailijan saaman arvostelun. Sekin on perusteltua. Sonja kertoo, että hän on pohtinut sitä, kuinka Anni Polva päätyi kirjailijaksi ja Leena miettii kirjailijan elämää. Hän oli kuin kirjojensa sankaritar: ahkera, neuvokas, kekseliäs ja työteliäs nainen. - En tiennyt ennen kirjan lukemista mitään Anni Polvan elämästä, hän jatkaa. Minä ajattelin, että Anni Polva näyttäytyy niin puuhakkaana, levottomana ja monitaitoisena ihmisenä, että nykypäivänä hän olisi varmaan saanut jonkun diagnoosin. 

Me jatkamme keskustelua kirjan eri teemoista ja erityisen paljon puhumme Tiina-kirjoista. Useimmat meistä ovat lukeneet Tiina-kirjoja lapsena ja nuorena. Leena kuvaa, että hänelle tärkeimmäksi asiaksi näissä kirjoissa on jäänyt oikeudenmukaisuus. Se oli jokaisen Tiina-kirjan vahvana juonteena. Minä jäin miettimään sitä, että olen Tiina-kirjojen myötä imenyt vaikutteita ihmiseltä, joka on syntynyt vuonna 1915, se on paljon yli sata vuotta sitten. Onko ihme, jos maailmankuvani on hiukan vanhanaikainen, pohdin ääneen. 

Kirjapiirin päätteeksi annamme kirjoille pisteet ja arpanopan silmälukujen mukaan kuusi on paras pistemäärä. Useimmat meistä antavat neljä pistettä. Kirja on hyvä ja tärkeä, Anni Polva ansaitsi elämäkerran ja on hyvä tietää jotain hänen elämästään. Mutta kirja ei kuitenkaan ollut mikään erityinen lukuelämys. Sonja ja Leena antavat viisi pistettä. Kirja oli mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja viisaasta rakennettu, vaikka loppuosan kirjaesittely oli hiukan luettelomainen. Leena jäi kaipaamaan Anni Polvan kirjojen merkityksen pohtimista. Tämä jäi kirjoittajalta tekemättä. Me mietimme asiaa hetken yhdessä.

Anni Polva tarjosi viihdettä ankaran sota-ajan jälkeen. Se oli juuri sitä, mitä ihmiset kaipasivat. Ehkä kirjailija itse oli jonkinlainen esikuva. Hän oli itsenäinen nainen ja elätti itsensä ja perheensä aikana, jolloin se ei ollut aivan tavallista. Nuorten kirjat varmasti jättivät merkittävän jäljen lukijoihinsa. Tulemme kuitenkin siihen tulokseen, että ehkä Anni Polvan merkityksen selvittäminen on jonkun tutkijan tehtävä. On ilmeistä, että hän vaikutti monella tavalla erityisesti naisten ajattelumaailmaan. 

Leena huomaa myös, että yhtään teosta ei ole filmattu elokuvaksi. Sonja ehdottaa, että Tiina-kirjoista voisi saada hyvän sarjan, nykypäivän näkökulmasta, mutta historiallisen miljöön säilyttäen. - Pamela Tola voisi olla hyvä ohjaaja, Sonja pohtii ja Leena lisää, että myös Zaida Bergroth sopisi Tiina-sarjan ohjaajaksi.

Me alamme miettiä seuraavaa kirjaa. Keskustelun jälkeen kirjaksi valikoituu Juha Itkosen ”Myöhempien aikojen pyhiä”, joka on Juha Itkosen esikoisteos vuodelta 2003. Kirja sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Koska esillä on useampiakin kirjoja, valitsimme valmiiksi jo seuraavan kirjan. Maaliskuussa keskustelemme Milla Ollikaisen kirjasta ”Matilda”. Tämä vuonna 2025 ilmestynyt kirja kertoo Mathildasta, joka oli arkkitehti Eliel Saarisen ensimmäinen vaimo, joka meni myöhemmin naimisiin entisen miehensä läheisen työtoverin Herman Geselliuksen kanssa. Jään mielenkiinnolla odottamaan näitä keskusteluja.

Päivi Aikasalo