Kokoonnuimme Margareta-kirkon lukusaliin. Se on paikka, jossa usein olemme yhdessä, sillä Baby-cafe tapaa siellä, samoin keskiviikkokahvit ja monet iltojen tapahtumat. Jo tapaamispaikka kertoo, että ruotsalainen seurakunta on tärkein yhteistyökumppanimme. Hyvä sellainen.

On hienoa, että joitakin ihmisiä Suomessa kiinnostaa se, miten meidän seurakunta toimii. Se ei ole itsestäänselvää. Olen joskus ajatellut itsekseni, että mitähän pitäisi tehdä, että joku Suomessa reagoisi puuhiimme….

Vieraat halusivat kuulla seurakunnan taloudesta ja jäsenmäärästä. Meitä on noin 2700 ja seurakunta kattaa koko Norjan alueen. Ja kyllä, Norjan valtio maksaa uskonnollisille yhteisöille tukea jäsenmäärän mukaan. Tästäkin syystä jäsenet ovat meille tärkeitä. Jäsenet mahdollistavat toiminnan. Kirkollisveroa ei ole eikä mitään vastaavaa jäsenmaksua.

Puhuimme myös seurakunnan haasteista. Yksi haaste on keskeinen; miten löytää tapa kohdata suomalaiset, jotka asuvat hajallaan eri puolilla maata. Viestinnän merkitys on tärkeä, mutta pelkkä etäyhteys ei ole riittävä seurakuntayhteys. Monikulttuurisuus ja diakoniatyö ovat keskeisiä Vantaalla. Myös Norjan suomalainen seurakunta on monikulttuurinen, mutta usein käytännössä juuri suomalaisuus on tärkeää ja sitä tullaan hakemaan meidän tapahtumistamme. Toki on olennaista, että myös muista kulttuureista tulevat perheenjäsenet voisivat myös kokea joukkoon kuulumisen.

Aika kului kahvittelun ja keskustelun lomassa aivan liian nopeasti, puhuttavaa olisi ollut enemmänkin. Hienosti kajautetun suvivirren jälkeen vieraiden matka jatkui Dialogikeskukseen (Kirkelig dialogsenter) ja seuraavan päivän ohjelmassa olisi Oslon pyhiinvaelluskeskus sekä norjalaiseen hautauskulttuuriin perehtyminen. Tässä yhteydessä on myös vierailu Gamle Akerin kirkossa - Oslon vanhin rakennus -  ja viereisellä hautausmaalla, Vår Frelsers Gravlund.

Tuliaisiksi saimme muistoja Vantaalta. Olen itsekin asunut Vantaalla. Ja Vantaan kautta kulkee usein matka Suomeen. Olipa mukava tapaaminen.

Päivi Aikasalo