Norjan kuningas Harald V kuoli 28.8. ja siitä alkaen maassa on eletty suruaikaa. Tähän suruaikaan on kuulunut monia rituaaleja ja suurin osa niistä on ollut kaikille kansalaisille avoimia. Kuninkaan kuolema on koskettanut norjalaisia. Kuningas Harald oli kuin kaikkien isoisä, rakastettu bestefar.

Norjalaiset ovatkin olleet sankoin joukoin liikkeellä. Kun arkku saatettiin sairaalasta kuninkaan linnaan, tien vierustat olivat täynnä sateessa seisovia alamaisia. Ihmisillä on ollut mahdollisuus kunnioittaa kuninkaan muistoa arkun äärellä linnan kappelissa. Jonot sinne ovatkin olleet pitkiä, pisimmillään jopa 6 - 7 tuntia. Kirkoissa on vietetty muistojumalanpalveluksia ja ihmiset ovat voineet kirjoittaa nimensä surunvalittelukirjoihin. Oslossa kuninkaan linnan edustalle on tuotu kukkia, kortteja ja kynttilöitä ja eri paikkakunnilla on ollut muistopaikkoja, joihin kukat on voinut jättää. Televisio on seurannut tapahtumia tiiviisti ja lisäksi on esitetty kuninkaallisista kertovia dokumentteja. Myös erilaiset tavalliset ihmiset ovat saaneet äänensä kuuluville. Hautajaisia vietetään keskiviikkona 9.9.

Myös Norjan suomalainen seurakunta oli osallistunut jäähyväisrituaaleihin. Seurakunnan kukat ja kortti on jätetty linnan edustan kukkamereen ekumeenisessa tilaisuudessa, jossa oli mukana eri kristillisten kirkkojen edustajia. Tämän tapahtuman järjesti Norges Kristne Råd - Ekumeeninen neuvosto. Kulkue aloitettiin yhteisellä rukouksella ja kukkien laskun jälkeen laulettiin Norges kongesang -laulu:

Gud sign vår konge god!

Sign ham med kraft og mot

sign hjem og slott!

Lys for ham ved din Ånd,

knytt med din sterke hånd

hellige troskapsbånd

om folk og drott!

Seurakunta oli myös mukana Oslon kaupungintalolla, jonne Oslon pormestari Anne Lindboe oli kutsunut Norjan eri uskontokuntien edustajia. Jokaisella oli mahdollisuus kirjoittaa tervehdys surunvalittelukirjaan. Tämän tapahtuman järjesti STL, Samarbeidsrådet for tros- og livssynssamfunn, Uskonto- ja elämänkatsomusyhteisöjen yhteistyöneuvosto. Juuri nyt on tärkeä osoittaa ja viestiä yhteenkuuluvuutta. Kaikki paikallaolijat kokoontuivat lopuksi yhteiseen kuvaan. Tämä on vahva viesti yhteisöllisyydestä.

Oman seurakunnan sunnuntain jumalanpalveluksessa Oslossa sytytettiin kynttilä kuninkaan muistolle ja rukoiltiin hänen sekä häntä kaipaavien puolesta. Anniina Reinholdtsen lauloi perinteisen Täällä pohjantähden alla -laulun rukouksen päätteeksi.

Hautajaispäivää edeltävillä tiistaikahveilla Margareta-kirkon lukusalissa teemana oli edesmenneen kuninkaan muistelu ja päivärukoushetkeenkin valittiin perinteiset suomalaiset hautajaisvirret, Oi Herra jos mä matkamies maan ja Oi Herra luoksen jää. Kahvikupin äärellä muisteltiin kuningasta ja jokainen sai kertoa oman muistonsa. Joku oli tavannut kuninkaan hiihtokilpailuissa, toinen kansallispäivän juhlassa Skaugumissa. Joku oli päässyt kuninkaanlinnaan ja vieläpä kuninkaan pöytään. Myös kuninkaan puheita kerrattiin ja todettiin, että hänen sanomisillaan on ollut vahva merkitys. Yhdessä kyseltiin, onko kaikki tämä rituaalien, kukkien ja muistamisten määrä liioittelua. Lopputuloksena ehkä kuitenkin oli toteamus, että muistaminen on upeaa yhteisöllisyyttä, eikä se ole ylimitoitettua eikä nationalismia.

Päivi Aikasalo